Irtiottojen ja omannäköisen elämän tärkeydestä

Irtiottojen ja omannäköisen elämän tärkeydestä

Aina silloin tällöin olen ollut osana keskustelua, miksi itse kukakin odottaa lomaa, seuraavaa matkaa. Miksi se on kohokohta, jota odotetaan. Aika ajoin joku kysyy, onko arki niin ankeaa, että herää eloon vasta lomalla? Että onko loma jotain, millä vain selviää arjesta? Jos näin on, niin kyllä sitten pitää järjestää elämä sellaiseksi, että siinä viihtyy myös arkena.

Siis mitä?

Millä tavalla nämä sulkevat toisensa pois? Mitä loman odottaminen kertoo kenenkään arjesta? Vaikka arki olisi millaista, eikö siitä saisi haluta päästä eroon, saada juhlaa, saada olla vailla velvollisuuksia, saada elää ihan vain minulle? Käsi ylös, joka on sitä mieltä, että arki on yhtä juhlaa, että arjen katkaiseva breikki ei olisi mukava, tekisi hyvää, antaisi voimia? Onneksi olkoon sinä, joka niin ajattelet. Mutta en usko monen käden nousseen.

Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Moskovaan (ja sieltä kohti Bangkokia). Tein alkuviikon töitä puolille öin. Ei ollut mitään mahdollisuutta keskittyä muuhun. Lähtöaamuna haalin kamoja, silitin, pakkasin, juoksin kuin se kuuluisa kana ilman päätä. Onko ihmisen ajettava itsensä tällaiseen tilaan? Kas siinä kysymys. Teemme kaikki erilaisia töitä, suhtaudumme työhön eri tavalla, mutta aina on meitä, jotka yritämme antaa oikeasti parhaamme, ryhdymme mihin tahansa, ja sitten se vaatii uhraamista myös yöunista. Mutta toisaalta siitä duunista saa palkan, joka mahdollistaa monenlaista muuta.

Untitled

Viikko sitten Original Sokos Hotel Presidentin satumetsäteemaisessa huoneessa

Untitled

Rakastan hotelleja <3

Olen usein joutunut selittämään valintojani. Olen joutunut monenlaisen, aika ikävänkin, kohteeksi valintojeni vuoksi. Tästä herää aina ajatuksia, miksi meidän pitäisi elää kaikkien samoin, miksi jokin, mitä teen, olisi pois muilta, miksi kateudenpistoja ei voisi valjastaa voimavaraksi, omaksi life goaliksi, jota kohti pyrkiä. Tiedätkö Solsidanin Fredden? Mies pörrää Segwaylla pitkin kultahammasrannikkoaan, pärjää duunissaan, hankkii asioita, joista pitää. Okei, siinä sivussa vissiin laiminlyö vaimonsa tarpeita, mutta moni mies silti kadehtii Freddeä. Miksi pitäisi ajatella, että Fredde on paska, koska hänellä on enemmän kuin minulla? Miksei ajatella, että jos Freddelläkin on, mistä minulle saataisiin? Kateudella ja kateudella on eroa.

Palataan vielä siihen, miksi tein töitä kaksi vuorokautta suunnilleen kaiken sen ajan, jota en nukkunut. Päätin kesäloman jälkeen, että enää en palaa 7-päiväiseen työviikkoon. Jossain on minun rajani. Jos lepään välillä, jos teen kivoja asioita, en ehkä niin paljon elä seuraavaa lomaa varten, ehkä löydän tasapainon. Viime viikonloppuna menin hotelliin kotikaupungissani, istuin huoneessani, avasin television (ensimmäisen kerran kuukausiin) ja skumppapullon, vajosin täydelliseen aivottomuuteen. Paria viikkoa aikaisemmin olin viikonloppumatkalla Pietarissa, sitä ennen ystävän kanssa viinijuhlilla Tšekissä. Nämä ovat minun henkireikiäni. Olen ajatellut olla palamatta loppuun toista kertaa. Kerta riitti.

Untitled

Pari viikkoa sitten Kolilla. My kind of luontoilu. 

Untitled

Tiedän, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Mutta vastaavia tavoitteita voi toteuttaa monella tavalla. Elämän pitää olla eläjänsä näköistä. Liiat kompromissit hajottavat. Yritän olla yhä voimakkaammin matkalla kohti omannäköistäni elämää. Ja yritän minäkin muistaa, että toisten ratkaisut eivät ole minulta pois, vaikka silloin tällöin kateudenpistoja tunnenkin.

Muutama viikko sitten varasin lennot Bangkokiin ajatuksena jatkaa siitä rannikolle, vähän hiljaisemmille saarille. Mutta koska niin monin paikoin Kaakkois-Aasiassa sataa juuri nyt, ei oikeastaan ollut niin väliä, mihin lopulta päätyisi. Lopputulos oli
Ngapali Beach Myanmarissa. Olen nähnyt maata paljon, mutta en rannikkoa. Latasin IPadin täydeltä kirjoja. Juuri nyt en tarvitse kovin paljon muuta.

Untitled

New Holland, Pietari

Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
  1. Heidi / Maailman äärellä at 20:17

    Ihana juttu Annika, ja kuulostaa niin tutulta! Ja minä voin kyllä suoraan myöntään, että arki on välillä ihan p****a ja todellakin tarvitsen irtiottoja arjesta. Olen välillä aikamoinen suorittaja ja haluan tehdä työni kunnolla, joten ajaudun tosi usein tekemään 12 tunnin työpäiviä, kunnes kroppa sanoo, nyt riittää. Tykkään työsän, mutta sitä on ihan liikaa! Joskus tein viikonloputkin töitä (okei, koko alkusyksyn olen tehnyt viikonloput töitä, kun oli se oman työn oheen otettu ylimääräinen projekti, joka – luojan kiitos – on nyt valmis!) mutta olen myös päättänyt, että näitä varsinaisia töitä en enää viikonloppuisin tee, tai vähintään se yksi päivä viikosta pitää olla pyhitetty täysin itselleni. Minun paikka viikonloppuisin palautua on useimmiten luonto ja mökkielämä, mutta kun loma koittaa, niin sitten jaksaa jo vähän kauemmaksi. Ja kylläpä odotan viikon päästä koittavaa lomaa!
    Jokaisen pitää elää omannäköistään elämää, enkä jaksa yhtään niitä, jotka tulevat toisten valintoja arvostelemaan. Minullakin on haave, että jossain vaiheessa teen paljon vähemmän näitä varsinaisia töitäni ja otan enemmän aikaa tselleni, mutta vielä se ei ole mahdollista. Suunnitelmia kuitenkin on. Siihen asti todellakin nautin jokaikisestä lomasta ihan täysillä!
    Huippua lomaa sinulle Myanmariin <3. Minä yritä jaksaa vielä viikon arkea ja sitten odottaa ihanaakin ihanampi Italia <3.

    • Annika Author at 13:11

      Irrottautua voi niin monella tavalla. Luonto ja mökkeily ovat monella suomalaisella siihen ihan paras tapa. Minä vain en kuulu tähän porukkaan. Olen kuitenkin yhä enemmän alkanut ymmärtää niitä, jotka joka viikonloppu pakkaavat kamansa autoon ja ajelevat mökille. Olen itse niin matkaorientoitunut, että turhankin paljon painotin sitä kulmaa. Kyllä arjesta voi irrottautua – tietenkin – muutenkin. Uskon monella sen onnistuvan ihan kotonakin. Kunpa oppisin sen taidon. Kotona tekemättä olevat työt painavat mieltä, vaikka saisin oltua tekemättä. Siksi on parempi lähteä kokonaan pois. Mutta ehkä tässäkin voi kehittyä ja taitoa harjoitella.

  2. Katariina at 07:59

    Musta on upeaa, että elät sellaista elämää kuin haluat ja mistä nautit! Ihan varmasti kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia, mutta luulen silti, että useimmilla meistä mahdollisuuksia on yleensä paljon enemmän kuin nopeasti miettien tulee ajatelleeksi. Jos jotain tahtoo riittävästi, niin monesti sen saa tavalla tai toisella onnistumaan. Itse ainakin mietin välillä, että enhän mä voi (sosiaalisten normien tms. takia), mutta kyllähän sitä oikeasti voisi. Mun kohdalla ainakin on kyse pikemminkin uskalluksen puutteesta ja arjen järjestelyn haasteesta kuin siitä ettei todella voisi.
    Katariina recently posted…Varustautuminen vaellukselle: Case Fjällräven ClassicMy Profile

    • Annika Author at 18:50

      Meidän jokaisen pitäisi elää juuri haluamallamme tavalla mutta mitä suuremmissa määrin sitäkin enemmän sallia se muille. Kun ihan äärimmäisen harvoin mikään, mitä toisella on, on poissa jotenkin itseltä. Postauksessa korostui vähän virheellisestikin taloudellinen mahdollisuus. Oikeastaan ei ole kyse edes siitä. Toisaalta olen matkablogeista lukenut niin uskomattoman halvoistakin matkoista, joita tyypit onnistuneet tekemään, että matkailumielsessä tietyllä tavalla rahallahan ei niin suurta merkitystä kuin voisi luulla.

  3. Anna-Lena at 12:30

    Hyvä postaus! You go girl! Joillakin on kaapit muuminmukeja täynnä. Ja minä, näen muuminmuki ja miettii kuinka monta tarvitaan lentolipun ostamiseen.

    • Annika Author at 15:10

      Minulla on yksi. Lahjaksi saatu. Pitäisi ehkä realisoida. 🙂 Ei kun ihan oikeasti, se on juuri noin. Elämä on valintoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge