Type and press Enter.

Ihana Biagio ja semikiva Milano

Enpä ole viikkoon ehtinyt koko blogia edes vilkaista. Milanossa piti ystävän kanssa kiirettä, ja kotona olen yrittänyt tavoitella unelmiani: Projekti Vespalla Eurooppaan (jonain määräämättömänä vuonna) etenee siten, että olen alkanut ajaa moottoripyöräkorttia. Tällä viikolla olen ajanut ja treenannut teoriakokeeseen. Illat olen lisäksi yrittänyt surffailla majoitusta ja retkiä Khao Sokin kansallispuistoon Thaimaassa. TAHTOO!!-kohteiden löytämistä, pettymyksiä, kun täyteen varattua, sähköposteja, joihin ei kukaan vastaa, ja onneksi toisia, joihin vastattiin. Koska olen nynnymatkailija, varasin omasta mielestänikin liian kalliita retkipaketteja, mutta yritän sitten säästää jostain muusta (en kuitenkaan säästä vaan maksan luottokorttilaskuja vielä syksyllä). Näistä lisää sitten heinäkuussa.

Milanossa kohtasimme ystäväni kanssa Italian jo lentokentällä: laukkujen tulo hihnalle vei puoli tuntia. Juoksua junalle, überhidas lippuautomaatti ja kerrankin jotain hyvää siitä, että juna pari minuuttia myöhässä. Hotelli (Best Western Felice Casati) oli noin kilometrin päässä päärautatieasemalta (Stazione Centrale) ja matka helposti käveltävissä. Ihan suorinta tietä emme hotellille päätyneet, ja suunta, jolta tulimme, vaikutti hetken siltä, että aloin katua hotellivalintaa. Katumus oli turha: hotelli on kaikin puolin hyvällä paikalla.

Aika pitkäksi aikaa meni ilta sekaisin, kun ystävä juuttui kylppäriin. Ovessa ei ollut edes lukkoa, mutta niin vain se lukkiutui eikä ulospääsyä ollut. Ennen kuin sain henkilökunnan ymmärtämään, että ei, en ole jäänyt huoneen ulkopuolelle, ei, en ole menossa kylppäriin vaan ystävä pitäisi saada sieltä ulos ja ennen kuin hän oli ulkona, kului kotvasen verran aikaa. Kompensaatioksi ehdottamaani sampanjapulloa ei saatu (koska hotellissa ei ole sampanjaa), mutta proseccot oli hyvä juoda ulkona ja rauhoitella tilannetta.

PAP01211
Corso Buenos Aires
milano
Via Felice Casatin tunnelmallisia ravintoloita

Alueen hotellien kuvauksissa usein mainittiin hyvänä asiana Corso Buenos Airesin läheisyys. Iltapuhteena kävimme vilkaisemassa, mikä se on: pitkä ja leveä ostoskatu (ei Manzonin kaltainen luksusliikkeiden reunustama vaan tavallisen kukkaron paikkoja, kaikenlaisia). Illalla se kuitenkin oli hiljainen, koska ravintolat ja baarit ovat sivukaduilla. Omamme (Via Felice Casati) varressakin oli todella kivoja paikkoja useita. Siinä se ilta tuhraantui. Aamulla uuteen nousuun!

Koska kummallakaan ei ollut erityisiä toiveita, mitä tehdä Milanossa, päädyimme lauantaina matkaoppaan (Eyewitness Travel) valmiiseen kävelyreittiin, joka alkoi läheltä hotellia Giardini Pubblici Indro Montanelli -puistolta. Reitti kierrätti lähinnä Via Manzonia ja sen sivukatuja, joilla kaikki huippumerkit pitävät majaa vieretysten. Armanin suuri liike on siitä kiva, että sinne turistikin on tervetullut vain katselemaan. Toisaalta ylimmän kerroksen Armani Jeans – ja EA7-osastot eivät vaadi edes salkullista rahaa mukaan. Saman rakennuksen Armani-hotelli oli minusta pettymys, kun katsoin huvikseni hintoja netistä: 500 euron perushuone todella oli aika perus. Toki tyylikäs, mutta ei sellainen wow, kunpa joskus olisi tuollaiseen rahaa. 

milano1
PAP11236
milano2
PAP11240

Aika paljon dolce&gabbanoiden ja diorien kulmilla pyöri aasialaisia, mutta samanlaista paperikassien armeijaa ei ollut nähtävillä kuin viime kerralla. En ajatellut taantuman koskettaneen niitäkin, jotka tekevät perushankintansa näissä liikkeissä.

Kävely päätyi Duomon kupeeseen Galleria Vittorio Emanuelen lasikaton alle. Eipä taida olla maailmassa toista näin upeaa ostaria. Voisin vain pyöriä sen neljää lyhyttä käytävää edes takaisin ja välillä katsoa upeaa lattiaa tai kattoa, mutta turistimassat söivät vähän tätä iloa.

PAP11265
Galleria Vittorio Emanuele
PAP11263
milano3

Duomon katto oli ainoita tänne menemme varmasti -paikkoja. Vaikka olin ollut siellä aiemmin, halusin uudelleen. Sen lisäksi, että katolta on hienot näköalat, se itsessään on vaikuttava kaikkine pylväineen ja patsaineen. Hissilippu maksaa 12 euroa. Vitosen halvemmalla pääsee, jos nousee 45 metriä portaita. Kiinnostavampi katto minusta on kuin kirkko, vaikka kirkkofani olenkin. Itseasiassa ensimmäisellä kerralla tuolloin lauantaina unohdimme kokonaan mennä Duomoon sisälle. Piti maanantaina vielä palata.

milano4
PAP11287
milano7
milano8
Rumaa ja kaunista

Toinen matkaoppaasta bongattu vinkki oli Naviglian alue kanavineen ja sitä reunustavine ravintoloineen. Kolmesta kanavasta suurin, Darsena, näkyi olevan se, mistä postikorttimaisemat on otettu (ja kuvia aika voimakkaasti käsitelty oikean vaikutelman saamiseksi). Uskoisin alueen olevan tosi kiva iltaisin, kun se ehkä vielä paremmin herää eloon. Illan konsertti alkoi painaa päälle, joten valitettavasti meillä alue jäi pelkkään läpikävelyyn. Myös matkalla Duomolta Navigliaan oli ihan kivoja seutuja: kauniita taloja, historiaa, elämää.

milano5
milano6
PAP11318
PAP11313

Syy koko matkaanhan oli lauantai-iltainen Biagio Antonaccin konsertti San Siron stadionilla. Metrolla pääsee noin vartin kävelymatkan päähän (raiteet perille asti rakenteilla tai ainakin suunnitteilla). Stadion on massiivinen, ja ihmismäärät aivan valtavat. Tulimme niin myöhään, että oli turha havitellakaan kunnon paikkoja (meillä siis kenttäpaikat). Suuren osan konsertista en nähnyt koko miestä, vain arvelin, missäpäin valtavaa lavaa hän on (koska liian monelle on konsertin taltioiminen kännykällä tärkeämpää kuin kuunteleminen. Suunnatuista kameroista saatoin päätellä suunnan).

biagio1
biagio2

Mutta itse konsertti oli taas hieno elämys. 2,5 tuntia Biagio veti. Täysillä. Välillä hän lauloi duona pari kappaletta Laura Pausinin ja välillä Eros Ramazzottin kanssa. Konsertin lopulla lauloivat vielä kolmestaan yhden Pausinin biisin. Kotiin kannettuna liput maksoivat noin satasen (kahdelle). Todellakin saimme rahalle vastinetta. Aika kovat olivat TicketOnen kulut, mutta emme uskaltaneet jättää lippujen ostoa konserttia edeltävään päivään, jolloin vasta olimme Milanossa. Matkalla San Sirolle oli muutama mies kauppaamassa lippuja, mutta kovin olen epäileväinen, ovatko aitoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.