Aurinko laskee Hanoissa jo kuudelta illalla, ja sen jälkeen on nopeasti pimeä. Tunne kaoottisuudesta kasvaa, ja skoottereiden torvien tööttäily tuntuu hallitsevan koko kaupungin äänimaisemaa. Ruuhkat ovat järjettömät. Toisaalta illat tuovat mukanaan markkinat. Niin juuri, taas päädyin yömarkkinoille, vaikka yksikään niillä myynnissä oleva kama ei minua olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mielenkiinto kukkiinkin meni, kun suurin osa oli muovia, vaikka kosketusetäisyydellä vielä näyttivät aidoilta. Jos olet käynyt Hanoissa, kuulisin mielelläni, millainen Cho Dem Dong Xuan Nightmarket on tavallisesti. Nimittäin kuvittelisin, että ainakin osa tuotteista oli nyt myynnissä nimenomaan tulossa ollutta uuttavuotta silmällä pitäen.
Vietnamissa tuntui, että koko maa alkoi herätä vasta, kun aurinko alkoi laskea. En tiedä, missä jemmassa kaikki ihmiset ja skootterit olivat siihen asti. Katukeittiöt levittäytyivät valmiiksi skootterien täyttämille jalkakäytäville. Ruuhkat pahenivat. Ly Thai Ton patsaan edustalla vuokrattiin rullaluistimia perheen pienimmille ja isommat temppuilivat rullalaudoilla.
Istuimme ravintolan terassilla (liikenneympyrän ja suihkulähteen kupeessa Hoan Kiem järven pohjoisreunalla, paikassa, jossa epäilemättä jokainen Hanoihin saapuva turisti jossain vaiheessa matkaansa käy) ensimmäisenä iltana ja seurasimme alla kuhisevaa liikennettä. Viidennestä kerroksesta oli hyvät näkymät vilkkaaseen risteykseen, jossa jokainen skootteristi ja mukaan eksynyt autoilija ajeli omilla säännöillään.
Vaikka epäilemättä vähintään joka viides paineli tööttiä ja suomalaisen silmin liikenne oli käsittämättömässä kaaoksessa, pahimmatkin sumput purkautuivat muutamassa minuutissa ja läheltä piti -tilanteita oli vain yksi, kun uhkarohkea sekaan eksynyt kävelijä taisi saada osuman renkaasta pohkeeseensa. En tiedä, mitä aisteja paikallisilla on, jotta voivat selvitä näissä liikenneoloissa, mutta epäilemättä sellaisia, joita tällä suomalaisella skootteristilla ei ole.
Ravintolasta näki myös Hoan Kiem -järvelle ja Jade Mountain -temppelille. Illalla on helppo unohtaa kaupungin saasteet ja sumut ja heittäytyä edes hetkeksi sen itämaiseen tunnelmaan. Punainen silta hohtaa kutsuvana, mutta illalla temppelille ei enää päässyt. Pimeässä näkyy myös Turtle Tower pienellä omalla saarellaan.
Tähän seesteiseen itämaiseen tunnelmaan saattoi päästä myös Westlakella, jonka rannalla hotellimmekin oli. Järven vastarannalla on Hanoin vanhin pagoda, Chua Tran Quoc. Illalla pagoda oli taianomainen, kun sen kuvajainen heijastui tyynen järven pintaan.
Westlake ei ole kuin kohtuullisen kävelymatkan päässä vanhoista kortteleista, mutta on matkaoppaan mukaan silti jo suur-Hanoita. Kuten hotellijutussa jo sanoin, hetkisen kaupungilla kuljettuani mietin, miksi hotelli piti ottaa niin kaukaa, mutta kun ilta pimeni, järvimaisema ja nimenomaan sen hiljaisuus olivat aivan suurenmoinen asia.
Vielä muutama kuva vanhasta kaupungista (Old Quarter), kun ilta alkaa hämärtyä ja lopulta pimenee mustaksi Kaukoidän yöksi.
En tiedä, onko tämä maalattu varoitukseksi, onko se vain realismia vai ironinen tulkinta liikenteestä. Se kuvaa kuitenkin täydellisesti vietnamilaista liikennekulttuuria, paitsi että tosi harvoin ainakaan pienimmillä kyytiläisillä oli kypärää. Yhden näimme muksahtavan äkkijarrutuksessa pois kyydistäkin. Huutohan siitä tuli, mutta onneksi ei saatunut mitään vakavaa ainakaan.
