Grünerløkka, Oslon muodikkain kaupunginosa

Oslo on ollut  minulle tähän asti pari päivää kuninkaanlinna – oopperatalo-akselia, ja tästäkin on yli kymmenen vuotta. Myönnän, etten oikeastaan potenut kovin suurta innostusta kaupunkia kohtaan, koska ajatus lomasta paikassa, jossa on pakko miettiä, mihin oikeastaan on varaa, tuntui lähtökohtaisesti vähän hankalalta. Lomallahan pitäisi saada nauttia. Mutta kun Helatorstai ja pitkä viikonloppu lähestyivät, lennot melkein mihin vain alkoivat olla 300 euroa ja Osloon satasen. Aloin siinä sitten vähän lämmetä. Kyllä välirahalla kattaa vähän kalliimmatkin ruokalaskut. Kun vielä sain AirBnB-kämpän hyvään hintaan (250 euroa/3 yötä), alkoi keväinen Oslo ja erityisesti Grünerløkka puhutella koko ajan enemmän. (Eikä täällä nyt niin järkyttävän kallistakaan ole. Ehkä sen 20 prosenttia, minkä norjalaisten keskipalkka hakkaa meidät.)

Harvoin ehdin googlailla mitään etukäteen, mutta nyt löytyi Grünerløkka, Oslon SE kaupunginosa, muodikkain, hip ja pop juuri nyt. Se alkoi ajatuksissani nousta jo itseän suuremmaksi: pieniä putiikkeja, kahviloita, baareja, ravintoloita osittain entisellä teollisuusalueella Akerselva-joen rantamilla. Grünerløkka luki myös asuntoilmoituksessa, koska se on ehdoton myyntivaltti – vaikka asunto sijaitsisi 1,5 kilometriä oikeilta mestoilta. 

Grünerløkka oli ihan eri maailma, kuin ikinä olisin ajatellut Oslon olevan. Sen ei oikeastaan ajattelisi olevan edes missään Pohjoismaassa, Brooklynissa ehkä. Mutta eipä sitten tarvinnut paljon muualle mennäkään. Viihdyin niin hyvin. En kaivannut muuta. Tulin Osloon vain irrottautumaan arjesta. Leppoisa hengailu riitti, ja siihen Grünerløkka oli täydellinen.  

Näissä paikoissa viihdyin parhaiten:

Korttelit Olaf Ryes Passin ympärillä

Olaf Ryes Pass on korttelin kokoinen puistikko, ja sen reunamilla ja lähikaduilla on pakjon pieniä putiikkeja, erikoisliikkeitä ja vain vähän kaikkialta tuttuja ketjuja. On kirppareita ja fillarikauppoja, norjalaista designia ja uniikkeja lastenvaatteita. Lämpiminä päivinä kahviloiden ja ravintoloiden terassit täyttyvät. Näyttää olevan oslolaisissa samaa kuin kööpenhaminalaisissa: terassilla ollaan lämpölamppujen alla, vaikka ei kesäisen lämmin olisikaan. Tähän puiston kulmalle päädyin ensimmäisen kerran Grünerløkkaan tullessani, ja heti tuli jotenkin kansainvälinen fiilis. Sellaista en tavoita esimerkiksi Helsingissä missään.  

Mathallen Oslo ja Dansens Husin terassi

Olen erilaisten kauppahallien fani, varsinkin jos niistä voi ostaa ruokaa-annoksia ja istua syömään, ottaa ehkä lasi viiniä ja katsella ihmisiä. Joen toisella puolella Olaf Ryes Passista katsottuna on Mathallen Oslo. Sen vieressä on Dansens Hus ja niiden välissä kiva, aurinkoinen terassi. Tämä kokonaisuus on osa Vulkania, asuntojen, ravintoloiden ja baarien keskittymää.   

Jokirannan terassit Ingens Gaten katutaiteen kupeessa

Boheemein kulma Grünerløkkassa on Ingens Gate. Se on pieni kuja lähellä kaikkia taidekouluja. Molemmin puolin on muraaleja, pään yläpuolella roikkuu jättimäinen feikkikristallikruunu, alkuillasta hevibändi raahaa kamoja suomeksi kiroillen. Kujan päässä joen rannassa on molemmin puolin kivat terassit. Päivällä paikka tuntui minusta kivemmalta kuin illalla. Seurassa kyllä nauttisin pimeässäkin. Illan juhlien jälkeen kadulla voi lojua viinipulloja, jossain vähän haiskahtaa pissa. Mutta tässä nurkassa on jotain rosoisen viehättävää mutta silti aika keskiluokkaista. 

Takapihat ja porttikongit

Paikoin Grünerløkkan sydämessä ei riittänyt kulkea pelkästään kadulla, koska talojen välistä pilkotti jotain kiinnostavaa. Milloin sieltä löytyi tyylikäs senioritalo, milloin ihan vain tyypillinen kerrostalojen viheralue. Virallisen katutaiteen ulkopuolisia töitä oli talojen julkisivuissa mutta myös sisäpihoilla. Kuvissa on suosikkitakapihani porttikonkeineen. Helposti tällaisesta maalatusta tulee vähän suttuinen fiilis, mutta ei täällä. Jotenkin taas niin norjalaista. (En tiedä mitään norjalaisuudesta, mutta se on stereotypisissä ajatuksissani terveyttä, rikkautta, kauneutta, urheilullisuutta, ulkoilmaihmisyyttä, järjestäytyneisyyttä. Ja kyllä, tiedän sen nyt olevan myös huono-osaisuutta ja kodittomuutta, ihan kaikkia samoja vaikeuksia kuin muuallakin, mutta nautitaan nyt vain tästä takapihasta.)