Minulla ei ollut ennakko-odotuksia maltalaista ruokaa kohtaan. Toki saarivaltion sijainti Italian ja Afrikan pohjoisrannikon välissä antoi vähän viitteitä, mitä lautaselle saatettaisiin laittaa – ja italialainen keittiö onkin aika lähellä. Mutta en mennessäni arvannut, että vajaa viikko Gozolla on varsinainen mässäilyfiesta ja tuho pyrkimyksille pudottaa painoa. Listallani lempikeittiöistäni Gozo kiilaa hyvin korkealle.
Gozolaiset rakastavat ruokaa. He käyvät paljon ulkona syömässä, eikä ravintolaan menoon liity samanlaista juhlallisuutta kuin Suomessa oikeastaan yhä edelleen. Koko saarella asuu noin 30 000 ihmistä, ja Tripadvisorin mukaan siellä on yli 200 ravintolaa ja kahvilaa. Valinnanvaraa siis riittää. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, jolloin varailin pöytiä sieltä täältä ennen matkaa. Yleensä hakeudumme syömään, kun on nälkä, mutta sain varoituksen, että pääsiäissunnuntai olisi ruuhkainen ja ilman pöytävarausta voisi olla vaikea saada ruokaa. Mutta näytti, että tavallisena tiistai-iltanakin ravintolat täyttyivät ja illan mittaan joutuivat käännyttämään asiakkaita ovelta. <
Tässä on pieni ravintolaopas minusta aivan erinomaisiin ravintoloihin ja katsaus, mitä Gozo syö. Kävin myös yhdellä maatilalla katselemassa eläinten oloja ja juuston valmistusta. Siitä lisää jutun lopussa.
Maldonado Bistro, Victoria
Maldonado Bistro ei koreile puitteilla, mutta se on lämminhenkinen kellariravintola pääkaupunki Victoriassa. Minua ilahduttaa aina, jos pöydissä on tuoreita kukkia, ja vielä enemmän, jos henkilökunta on yhtä ihanaa kuin täällä. Yllätyin ravintoiloiden hinnoista: on Gozo halvempi kuin Suomi mutta yllättävän kallis, varsinkin kun keskipalkka Maltalla on 1300 euroa. Maldonado on erittäin kohtuuhintainen, ja sen listaa ja mutkatonta olemusta kuvaa hyvinkin sana bistro. Pöytää varatessani kerroin, että on reissukaverin syntymäpäivä, ja se huomioitiin lasillisilla kuohuvaa molemmille. Tällainen ele lämmittää aina.
linkki kovisivulle: https://www.maldonado.com.mt/
Patrick’s Lounge, Restaurant & Steakhouse, Victoria
Victoriassa laaturavintolat ovat vähän syrjässä, tarkoittaa siis muutamaa korttelia pääkadulta, mutta kävelymatkat ovat kaikkialle lyhyitä. Patrick’sia kehuttiin nimenomaan pihviravintolana. Ravintolan konseptiin kuuluu selvästi, että asiakas viihtyisi ja saisi jotenkin kokonaisvaltaisen kokemuksen. Sisään tulevalle ehdotetaan aperitiivia viihtyisässä baarissa. Loungemusiikki soi taustalla. Siinä samalla voi silmäillä ruokalistaa ja virittäytyä tunnelmaan. Palvelu on muodollisempaa ja ei niin henkilökohtaista kuin Maldonadossa, mutta sopii ravintolan henkeen. Se on viihtyisä ja ruoka juuri niin hyvää kuin arvosteluissa on kehuttu. Ei Patrick’s turhaan ole Tripadvisorin ykkösenä Victorian ravintoloista.
linkki kotisivuille: http://www.patrickstmun.com/
The Boat house, Xlendi
Xlendi ylipäätään oli suosikkini koko saaren kaupungeista. Voisin olla viikon siellä vain tuijottamassa merta ja syömässä Boat housessa. Pääsiäissunnuntai oli vilkas, mutta koska olin varannut pöydän hyvissä ajoin, saimme sen lasiterassin reunasta, ehkä parhaasta paikasta. Aallot löivät vasten ikkunaa, ja aika usein säikähdin, tulevatko ne päälle ja huuhtovat ruoat mennessään. Ruokalista on mereneläväpainotteinen, ja ruoka todella hyvää. Tällä kertaa kuvissa on poikkeuksellisesti myös reissukaverin annos, koska mustekala ei päädy minun lautaselleni mutta on Maltalla suosittua. Kokemukseni ovat tähän asti olleet vain mallia purukumi, joten on vaikea antaa uutta mahdollisuutta, vaikka kuulemma olisi kannattanut. Boat housessa kahden hengen lounaas maksoi 90 euroa eli oli kyllä aika kallis, mutta kokemus kaikkineen oli hyvä.
linkki kotisivulle: http://www.theboathousegozo.com/
Ta’Karolina, Xlendi
Samalla rannalla The Boat Housen kanssa on Ta’Karolina. Se on toinen syy pysytellä viikko vain Xlendissä syömässä. Täälläkin ruokalistalla on paljon mereneläviä mutta myös perinteistä gozolaista ja italialaistyyppistä ruokaa. Lounasaikaan arkena tunnelma oli vähän levoton ja henkilökunta kiireisen oloista, mutta ruoka erinomaista. Olin edellisenä päivänä nähnyt juustonvalmistusta ja kuullut gozolaisten rakkaudesta juustoon, mikä selittää alkuruokavalintani. Tarjoilija myös ymmärsi vihjeen, kun sanoin pitäväni juustosta: sitä ilmaantui pastalautasen reunalle mukava keko.
linkki kotisivulle: https://karolinarestaurant.com/
Tmun, Mgarr (satama)
Tmun näyttää ulkoapäin satamakuppilalta. Sillä on lämmitetty telttaterassi, joka ei kaukaa katsottuna mitenkään houkuttele tulemaan sisälle. Mutta jos tietää omistajan olevan pihviravintola Patrick’sin omistajan isä, voi päätellä jo jotain. Rakkaus ruokaan kulkee suvussa. Kun poika keskittyy liharuokiin, isä suosii mereneläviä, mutta ravintola yllättää: se on eurooppalais-aasialainen, varsinainen fuusiokeittiö, ja ruoka on aivan superhyvää. Ruoan esillepano on niin kaunista, että melkein voisi jäädä syömään vain silmillä. Täällä osasin taktikoida ja syödä vähän vähemmän, jotta jälkiruoallekin jäisi tilaa. Tmunissa sain myös parasta maltalaista viiniä. Ei nimi viiniä pahenna, vaikka vähän arvelutti tarttua pulloon, jossa luki Isis.
linkki kotisivuille: http://www.tmunmgarr.com/
Ta’Ricardu, Citadel Victoria
Ta’Ricardu on toinen Citadelin muurien sisäpuolen ravintoloista. Sen terassi oli ihanan lämmin ja suojaisa muuten vähän viileänä päivänä. Ta’Ricardun ruokalista on suppea, mutta se tarjoaa mutkatonta gozolaista ruokaa. Hyvin perinteinen annos on juustotäytteiset raviolit tomaattikastikkeella. Yksinkertaista mutta niin hyvää. Kuusi suurta raviolia riittää kevyeksi lounaaksi mainiosti. Täällä syödään myös paljon leikkelelautasta, johon kuuluu home made juustoja ja leikkeleitä.
Herra Ricardu touhuaa lounasaikaan ravintolassaan, mutta työpäivä on alkanut kuudelta hänen omalla farmillaan. Pääsin tutustumaan gozolaiseen lähiruokaan muutenkin kuin syömällä sitä. Ja taas oli kaupunkilaistyttö ihmeissään. Eettiset ja ympäristökysymykset nousevat yhä useammin esille, kun ruoasta ja sen alkuperästä puhutaan, ja siksi oli erittäin mielenkiintoista päästä katsomaan, miten ruoka Gozolla kasvaa.
Ricardun ravintola on suureksi osaksi omavarainen ja tuottaa ruokansa todellakin lähellä. Viiniköynnökset kasvattavat ravintolan viinin, tomaatit kasvatetaan tietenkin itse, lampaat ja vuohet tuottavat kaiken tarvittavan maidon ravintolan juustoihin. Juusto valmistetaan edelleen perinteisin menoin käsin, mutta tiettyjen entsyymien saamiseksi pitää välillä teurastaa pienen pieniä karitsoja, joiden vatsa on täynnä maitoa. Tällaisena kaikkien karvaisten eläinten ystävänä homma tuntuu jotenkin tarpeettomalta, kun samaa tavaraa saa nykyään myös purkista. Kuvissa omilla jaloillaan kulkevat pikkukaverit ovat neliviikkoisia, sylissä oleva pikkutyyppi vuorokauden ikäinen.
Ravintoloiden ruokalistalla on Gozolla kaikkialla jänistä. Villieläimistä ei suinkaan ole kyse, ja jos minä saisin päättää, jänisten syöminen loppuisi justiinsa. Sen mitä aivan maallikkona pystyin arvioimaan, vaikuttivat lampaiden ja vuohien olot hyviltä, mutta pienissä häkeissä, joissa hädin tuskin voi nousta seisaalleen, elävien jänisten olot vaikuttivat kammottavilta. En tiedä mitään jänisten lajityypillisestä elämästä, mutta ei se tällaista taida olla. Kanoilla olot olivat samanlaiset.
Maatilavierailu pani taas ajattelemaan omia valintoja. Lähellä tuotettu luomuruoka on epäilemättä monella tavalla parasta, mutta eläinten olot hämmentävät. Sianlihan syömisen olen Suomessa lopettanut käytännössä kokonaan, koska en voi hyväksyä porsitushäkkejä. Hätäpäissämme laitettiin kotona loman jälkeen ensimmäisen kerran ruokaa nyhtökaurasta, mutta valitettavasti siitä ei kyllä tule tapa. Ei ollut suutuntuma oikein mieleen. Kananmunani ovat kaikki ulkokanalasta, vaikka hinta on moninkertainen häkkikanalan muniin verrattuna.
Eettiset pohdinnat sikseen. Ei minun niihin pitänyt mennä. Piti puhua gozolaisesta ruoasta. Onneksi loma oli muuten sen verran aktiivinen, ettei vaaka ihan pöyristyttäviä lukemia näyttänyt, mutta taisi herkkupöydistä vähän plussaa jäädä. Mutta voi että miten hyvää oli! Gozo on syöpön unelmakohde.
16 comments
No niin. Pitipä sitten lukea tämä postaus juuri, kun ajattelin kuittaavani illallisen kevyesti pelkillä viinirypäleillä. Ihanan ja herkullisen näköisiä annoksia! Ja ei kun jääkaapille… 🙂
Nyt teki postaus tehtävänsä! Oli tarkoituskin herättää ruokahalu ja tietty halu lähteä Gozolle syömään. Sinulla jääkaappi oli vähän lähempänä. 😀
Hyvänäköisiä paikkoja! Harmi, ettei tullut käytyä yhdessäkään näistä viime kesän Gozon matkalla. Tehtiin suurimmaksi osaksi ruuat itse lähinnä säästösyistä. Muutenkin kahden nirson pikkulapsen kanssa matkustaessa ei kannata kovin paljon satsata ravintolakäynteihin. Boat Housen vieressä rannalla tuli oltua pari tuntia ja vilkuilin kyllä nälkäisenä sen suuntaan. 🙂
Kurja juttu tuo eläinten kohtelu. Luin matkan jälkeen Juha Vuorisen kirjan Maltan mieleni ja siinä kuvatun maltalaisen elämänmenon perusteella on helppo uskoa, että eläinten hyvinvointi ei ole ihan tärkeimpiä asioita paikallisten mielestä.
Gozolla kuten muuallakin Etelä-Euroopassa on lapsia paljon ravintolassa, mutta tuo on kyllä totta, että jos lapset ovat vähän huonoja syömään, ei ruoasta kannata paljon ylimääräistä maksaa. Yllätyin, että hinnat olivat kuitenkin aika korkeat, tai siis kalliimmat kuin odotin. Mielettömän hyvää ruokaa kyllä saatiin.
Muuten kyllä eläinten olot näyttivät ihan hyvältä, mutta kanien ei. Tuli hurjan huono fiilis. En kyllä siitäkään tykännyt, kun yksi isäntä laittoi spanielinsa auton takalaatikkoon, siis umpinaiseen. Tajusin tilanteen liian myöhään. En ehtinyt puuttua.
Kolmen viikon päästä olen noilla kulmilla expat ystävän luona. Nuo raflat näyttävät mukavilta. Saa nähdä, mihin sitä lopulta päätyy syömään.
Siitä sitten ravintolavinkit talteen, jos haluat syödä hyvin. En epäile, etteikö se muuallakin onnistuisi, mutta nämä ovat ainakin juuri hiljattain testattuja.
Oi voi, nyt tuli vesi kielelle! Näyttää tajuttoman hyvältä. Kaupunkilomat menee nopeasti herkuttelun puolelle, ja tällä hetkellä samaistun täysin tuohon tunteeseen, ettei vaa’alle tee mieli mennä juuri kotiin palattua.
Jotkin paikat yllättävät ruokapuolella. En mitenkään osannut ennakoida, että Gozon-lomasta tulee tällainen mässäilyfiesta. Ennemminkin sain ennakkotietoa, että ei ruokatarjonta hääviä ole. Ehkä tulkitsin väärin.
Heh, se on kuule sama ongelma jokaisen matkan jälkeen. Viimeaikoina olen tosin yrittänyt ottaa myös urheilun osaksi reissuja, niin voi paremmalla mielellä herkutella.
Aktiivinen minäkin yritän olla, jollei muuta niin ainakin kävellä. Yhdellä maastopyöräretkellä ei tätä fiestaa kyllä kulutettu. Minullakin aika usein lenkkarit mukana, mutta vissiin kunto ei ole riittävä juoksemiseen kovin kuumassa. Esimerkiksi Kaukoidässä ne ovat lähinnä olleet laukunpainona.
Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun en tiedä maltalaisesta keittiöstä mitään! Vaikuttaa ainakin näiden ruokien perusteella olevan aika lähellä italialaista keittiötä. Voi miten alkoi tehdä mieli tortellinia kunnon juustokuorrutuksella, nam!
Italialainen on hyvin lähellä. Hämmästyttävää on, että kieli on sekoitus arabiaa ja italiaa, mutta Lähi-idän keittiö ei oikein näy. Jotain mausteisuutta oli paikoin ehkä italialaista enemmän.
Ai että mikä mässäilyfiesta todellakin! Jopas jopas. Mulla ei oo muistikuvia omista Gozon ruokakokemuksista, mutta Maltalla tuli mässäiltyä kolmen kuukauden verran aikoinaan. Hyvännäköisiä annoksia oot syönyt, erityisesti tuo carpaccio näytti herkulliselta. Mulla on vähän samat fiilikset meidän Rooman reissulta viikon takaa, ettei vaa’alle ole hetkeen menemistä. :’DD Mutta toisaalta, en halua kyllä reissussa kieltäytyä hyvästä ruuasta – kotona voi sitten elää terveellisesti.
Kuten sanoit, kyllä reissussa pitää nauttia kaikesta. Ruoka on osa sitä. Harmillista vain, että olen välillä reissussa niin pitkään, että fiestat todella alkavat näkyä vyötäröllä – ja tässä iässä siihen jäävät. :O
Yksi suurimmista syistä matkustaa maailmalle, on ruoka. Siksi tällaiset postaukset ovat omiaan nostattamaan matkakuumetta. Maltan ruokakulttuurista minulla ei ennen tätä ollut mitään kokemusta, vaikka arvattavissahan se oli, että naapurimailla on vaikutusta. Mitä omavaraisuuteen tulee, kyllä minäkin oikaisisin niiden juustojen entsyymien kohdalla, jos kerran niitä on purkkitavaranakin tarjolla. Voi kiliparkoja.
Gozo oli kyllä yksi Maltan reissuni helmistä. Lähtisin sinne koska vain takaisin – etenkin keväällä se oli ihan parhaimmillaan. En valitettavasti näin perusteellisesti päässyt tutusutmaan Gozon ruokiin kuin sinä, mutta onneksi se Gozo ei sieltä miihinkään katoa. 🙂
Xlendi Bay oli yksi kivoimmista kohteista Gozolla, toki kaikkea nyt ei päivän reissulla nähnyt. Valitettavasti.