En odottanut Cabo San Lucasilta kuin sinistä taivasta ja lämpöä – eikä se oikein muuta tarjonnutkaan. Pienen turistikylän edustalle ankkuroitiin kaksi San Diegosta samaan aikaan lähtenyttä risteilijää. Jengi roudattiin maihin 50 matkustajaa vetävillä veneillä, eikä voi tehokkuudesta puhua. Puoli tuntia ennen ankkurointia sai mennä jonottamaan vuoronumeroa. Saimme paikat ryhmästä 13, mikä tarkoitti, että olimme maissa vasta tunnin kyytien aloittamisesta. Useimmiten vastaavanlaiset käytännönjärjestelyt sujuvat laivoilla hyvin.
Jälkiviisaana sanoisin, että olisi pitänyt etsiä bussi San Jose di Caboon, lähistön kaupunkiin, jossa lukemani perusteella olisi ollut jotain viehätystä, oikeasti nähtävää, rauhallisempaa ja aavistuksen aidompaakin ehkä, sillä Cabo San Lucas oli yhtä suurta basar oleh olehia.
Mihin päivä oikein kului?
Hylkeiden, pelikaanien ja suurten veneiden ihmettelyyn satamassa
Pieneen kävelyyn poissa rannasta vain huomataksemme, ettei kylä paljastunut kovin viehättäväksi tai kiinnostavaksi.
Tuokioon ostarilla
Erinomaisten burritojen syömiseen
Taksiveneajeluun Lover’s beachille ja vajaaseen parituntiseen Tyynenmeren rannalla
Cabo San Lucasissa on paljon rantoja. Päädyimme Lover’s Beachiin jo laivan kannelta näkemiemme kalliomuodostelmien takia. Oli rannalla väkeä, muttei tungokseksi asti. Sen suurin miinus oli ehdottomasti kaikkien palvelujen puute. Haaveilin kornista rantabaarista ja hileisestä daiquirista, mutta ainoa saatavilla oleva virvoke oli kylmälaukusta myytävä olut. Oluen makuun en ole koskaan päässyt, joten sekin jäi ottamatta. Koska vessojakaan ei näkynyt, piti vain toivoa, ettei tule hätä. Jos vaatetta halusi vaihtaa, oli näkösällä oleminen oikeastaan ainoa vaihtoehto. Mekon alla se onnistui kyllä. Vesi oli kylmää, ja varsin harva uskaltautui uimaan. Rantaa ei toki ollut siitä syyttäminen.
Silmiinpistävää kaupungissa oli apteekkien määrä. Tarjolla oli lääkettä jos jonkinlaista, ja Viagra-tarjousta mainostettiin kuin minkä tahansa muun tuotteen alennusmyyntiä. Kaupustelijoiden hittituote olivat sikarit ja ilmeisesti jokin muukin polteltava sekä hopeakorut, jotka kiiltelivät niin, että skeptisempi epäilisi valmistetun jostain muusta. Kohtelias “kiitos ei” ei riittää, mutta aika moneen saa varautua, halusivathan retki- ja taksimyyjätkin osansa turistin huomiosta.
On niin suhteellista, mitä kukakin lomaltaan haluaa. En missään nimessä valitsisi Cabo San Lucasia lomakohteekseni vaikkapa viikoksi, mutta tällaiseen muutaman tunnin pistäytymiseen se oli sittenkin ihan kiva.
Merellä Meksikon rannikolla 23.12.2013
