Type and press Enter.

English Breakfast – kolme aamiaiselämystä Lontoossa

Sanon aina olevani valmis maksamaan elämyksistä, mutta näemmä en ole. Haaveilin iltapäiväteestä Ritzissä, mutta se jäi haaveeksi. Perussetti olisi maksanut 50 puntaa, shampanjalla 66. Koska vielä tulin kusetetuksi (anteeksi ruma sana, mutta melkein 9 prosentin palkkio!) pankkiautomaatilla, puntani kurssi oli aikamoinen. Shampanjaversion hinta alkoi hipoa sataa euroa. Päätin vaihtaa iltapäiväelämyksen joka-aamuiseen aamupalanautintoon: en huitaisisi hätäpäissäni sämpylää jossain pystybaarissa vaan varaisin pöydän joka aamu eri ravintolasta, joita Timeout-sivusto kehuu.

Tietenkin jo sen, että netissä listataan parhaita aamupalapaikkoja, pitäisi kertoa, että Lontoossa on jonkinlainen aamiaiskulttuuri. Mutta se valkeni minulle oikeasti vasta nauttiessani joka-aamuisesta luksuksestani. Sitä vain mietin, keitä kaikki kanssaruokailijani olivat. Turisteja oli vain murto-osa. Keillä on mahdollisuus käydä kello kymmenen tienoilla aamulla tunnin aamiaisella ja vielä maksaa siitä 15 – 20 puntaa?

Balthazar

Ensimmäinen party of one -varaukseni (kyllä vain, näin varaukseni luki) oli Balthazariin Covent Gardenissa. Jo ulkoapäin arvasin, että pidän paikasta. Sisällä tunne vahvistui. Ihana! Vanhanaikaisen tyylikäs, kohtelias henkilökunta, monipuolinen ruokalista. Kyllä vain, party for one. Arvasinhan, ettei kukaan muu ole paikassa yksin, mutta kuten olen ennenkin kirjoitellut (vaikkapa tässä yksin matkustamista käsittelevässä jutussani), on asennoitumiskysymys, miten yksin olemiseen suhtautuu – ja kaikkeen tottuu.

Avokadotoast uppomunalla, kotitekoinen granola jugurtilla ja marjoilla, tuoremehu ja pullo kuplavettä maksoivat 22,50 puntaa (sisälsi valmiiksi lisätyn 12,5 prosentin palvelupalkkion).

Lontoo

 Lontoo

 Lontoo

The Riding House Cafe

Aivan toisenlainen kokemus oli party yhdelle The Riding House Cafessa lähellä Oxford Circusta. Siinä missä Balthazar oli hienostunut, The Riding House oli meluisa ja kiireisen tuntuinen. Samanlaista rauhallista ja rentouttavaa aamuhetkeä ei siellä saanut. Toisaalta pöydän saaminen oli vaikeampaa. Molempiin varasin edellisenä päivänä, mutta The Riding Houseen en saanut haluamaani aikaa vaan vasta 45 minuuttia myöhäisemmän.

Ravintolassa on kaksi puolta. Minut ohjattiin oranssien nahkasohvien osastolle. Palvelu oli hyvää, muttei samanlaista peribrittiläisen kohteliasta kuin Balthazarissa. Plussaa siitä, että takin saattoi jättää valvottuun narikkaan sisään tullessa (ja hovimestari konttasi oranssin sohvan taakse pudonneen huivini lähtiessä).

 Lontoo

 Lontoo

 Lontoo

 Lontoo

Ruokavalioni muodostui Lontoossa aika yksipuoliseksi, koska valitsin aika samanlaiset ruoat kuin edellisenä aamuna: avokadotoast, granola jugurtilla ja marjoilla sekä tuoremehu. Yksien ruokien perusteella olisin sanomassa Balthazarin versioita paremmiksi. Onneksi hinta-laatusuhde oli sillä tavalla kohdallaan, että The Riding Housessa aamupala tarjoilupalkkioineen maksoi selvästi vähemmän (palvelumaksuineen 14.85 puntaa).

Muriel’s Kitchen

Joka kerta South Kensingtonin metroasemalta kulkiessani olin nähnyt Muriel’s Kitchenin, jatkuvasti vilkkaan kahvila-ravintolan, joka jo pelkästään ulospäin näyttää suloiselta. Kolmanneksi aamuksi en varannut mistään pöytää vaan menin Murieliin.

Sisältä se on pastelliväreissään ihastuttava – ja ruuhkainen ja meluisa. Muriel ei kilpaile Balthazarin kohteliaisuudelle tai puitteille, mutta ruutuessuihin pukeutuneet nuoret tarjoilijat ovat mutkattomia ja kivoja.

 Lontoo

Lontoo

 Lontoo

Pöytiin kannettiin kaikenlaisia tyypillisiä english breakfasteja ja pannukakkuannoksia mutta myös mielikuvituksellisia paahtoleipä-makkarahampurilaisia. Minulla tuoremehu ja granola -linja piti, mutta viimeisen loma-aamun kunniaksi vaihdoin terveellisen avokadotoastin suklaacroisantiin. Aikuisena saa.

Niin iso oli annokseni, etten jaksanut kaikkea syödä, vaikka parhaani yritin. Kiireen tuntu vähän vei aamupalanautintoa, mutta kyllä Muriel’skin oli vaatimansa 12.55 punnan (+tippi) arvoinen.

Aamiaiseni maksoivat kaikkineen 50 puntaa, juurikin Ritzin perusteesetin verran. Tein hyvän valinnan. Aamiaisista kannatti maksaa. Nautin aamuhetkistäni, rauhassa pöydässä istumisesta, tarjoilusta, verrattuna siihen, että olisin haukannut sämpylän kiireessä jossain ketjukahvilassa, joita Lontoossakin on kaikkialla, eivätkä halpoja ole nekään. Sitä en tiedä, mitä menetin, kun iltapäivätee jäi nauttimatta. Otin vahingon takaisin, ja menin iltapäiväkaakaolle Tampereella.

Englantilaisen keittiön pitäminen vitsinä lienee aikansa elänyttä. Nautin jokaisesta suupalasta, jonka Lontoon-matkallani söin, olin sitten gourmet-aamupalalla, kasvishampurilaisella, meksikolaisessa tai syömässä currya National Geographikin kahvilassa. Eivät nämä ehkä brittikeittiötä munuaispiiraineen edusta, mutta pakkoko sellaista on syödä, mikä ei maistu…     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

12 comments

  1. Hei kiitos kivoista vinkeistä!! Olenkin muutaman viikon päästä lähdössä lomalle Lontooseen joten tästä sai hyvää inspiraatiota matkalle 🙂

    Lontoossa aikaisemmin asuessani kävin muutaman kerran The Riding Housessa, vaikka tosin drinkeillä! Heillä on taitavat baarimikot ja paikassa voi tilata mitä erikoisempia coctaileja, suosittelen! Tilasin joskus jonkun maitomaisen drinkin, ja se tuotiin pöytään ihanassa vanhanaikaisessa lasisessa maitopullossa, haha. Hälinää kyllä tosiaan riittää, sillä paikka on supersuosittu; varaus pelkästä baaritiskipaikastakin kannattaa tehdä etukäteen.

    Vierailen blogissasi vasta ensimmäistä kertaa ja sait kyllä juuri uuden vakiokävijän! Ottamasi kuvat ovat ihania. Luin vanhemman juttusi Edinburghista, ja sain ihan käsittämättömän hingun päästä reissulle Skotlantiin!

    1. Hei Saana, ja tosi kiva, jos tykkäsit lukemastasi. 🙂

      Varaus baaritiskille, aivan uutta minulle! Noita vanhan maitopullon näköisiä astioita näin nytkin. Luultavasti niissä aamupalalla tarjotaan smoothieita. Siltä juoma ainakin minusta näytti.

  2. Todella viihtyisän oloisia paikkoja ja herkullisia aamiaisia. Avokadotoast menee kotikokeiluun, mutta muuten toivottavasti voin palata tämän vuoden aikana näiden vinkkiesi pariin tositarkoituksella lentolippujen lepäillessä sähköpostissa.

    1. Avocadotoast tosiaan oli jokseenkin niin simppeli, kuin miltä kuvissa näyttää. Balthazarissa sitä piristi kummasti tomaattisalsa. Että värkkäämään vaan sitäkin. Ihanaa matkaa Lontooseen, sitten kun se toteutuu!

  3. No niin. Nyt tuli sitten Lontoo-kuume kaikkien muiden reissukuumeiden päälle. Edellisestä kerrasta onkin aikaa taas useampi vuosi, joten veikkaan, että uusia rafloja on popsahtanut kuin sieniä sateella. Kiva visu muuten tässä sun blogissa! 🙂

    1. Blogien lukemisessa on todella tämä riski: must go -paikkojen määrä lisääntyy nopeammin kuin ehtii listaa alkupäästä käydä.
      Oletin että “visu” on noin niin kuin yleisilme?

  4. Hyvän näköistä! Vaikka mäkin olen valmis maksamaan kokemuksista, niin mustakin on tärkeä miettiä matkoilla ns. vaihtoehtoiskustannuksia. Joka aamu hyvä aamiainen vs samppanjailtapäivätee… Pitää olla aika hyvä tee, että se on sen arvoista.

    Toisaalta välillä tuntuu, että sitä valitsee liiankin kanssa noita halvempia vaihtoehtoja, ja sitten ne sekoittuu muistoissa sellaiseksi mössöksi.

    1. Sulla muuten tuntuu olevan tässä kommentoinnissa joku vika, ei pääse klikkaamaan ihmisten blogeihin tai ainakaan mulle ei tule linkkejä näkyviin.

    2. Olen harmitellut tuota itsekin. Taitaa olla teeman vika tai jotain. Mitään säätöä en ole löytänyt, että olisin voinut itse tilannetta muuttaa. Jos keksit, mitä voisin tehdä, todellakin teen sen!

    3. Koska kaikkeen ei todella ole varaa, on pakko miettiä vaihtoehtoja. Toisaalta sitten ne satunnaiset överit voivat olla oikeasti ikimuistoisia (vaikka 30 euron shampanjat Muscatin Grand Hyattin lobbyssa). Koska se Ritzin tee on edelleen juomatta, en tiedä, kannattiko siitä pihistellä. Aamupalat olivat kuitenkin hyvät. Olivatko niin paljon paremmat kuin sellofaanisämpylät, että kannatti maksaa? Sanoisin, että olivat. Minä nautin.

  5. Omalla tavallaan mukavan oloisia kaikki paikat ja avokadotoast menee täälläkin kokeiluun! 🙂

    1. Kivan erilaisia kaikki, mutta ehdottomasti herkullisia. Muriel’s söpöin, Balthazar tyylikkäin, ja siellä myös paras palvelu. Taidanpa toastia testailla kotona minäkin. Fiilis ei tietty omassa keittiössä ihan samanlainen…