Toiselle päivälle oli pari kävelykohdetta: kaikissa Chișinăuta käsittelevissä teksteissä näytetty komea sininen kirkko ja Mall Dova -ostari. Jos olen ihan rehellinen, todettakoon, että nämä olivat minun kohteeni. Miehellä taisi olla oma agendansa. Siihen kuului edellisten lisäksi sotamuseo. Joskus olen luistanut vastaavista menemällä esimerkiksi manikyyriin, mutta nyt ei auttanut. Olipa mielenkiintoisia panssarivaunuja. Aivan varmasti. Et usko?
Matkalla osui kohdalle myös muun muassa mielenosoitus. Puistossa sitä kokosivat. Silloin oli paras poistua nopeasti paikalta. Vaikka näytti pienen porukan järjestämältä ja rauhalliselta, oli paikalla paljon poliiseja. Kerran osuimme Roomassa vahingossa keskelle vastaavaa. Se kuitenkin lähti vyörymään nopeasti myös sivukaduille. Silloin pelkäsin. Vaikka emme jääneet katsomaan tämän kokoontumista, näimme sen liikkeellä. Istuimme terassilla limulla, kun se meni ohi – ensin tämän jonkinlaisen pääkadun toista puolta, sitten omaa puoltamme takaisin. Parikymmentä tyyppiä heilutti sinisiä lippuja ja banderolleja. Libertaa vaativat, mutta emme saaneet selville, mistä haluaisivat vapautua. Tarjoilija antoi ymmärtää, että toivoivat paluuta Venäjän huomaan, mutta mikä vapaus se olisi itsenäisestä Moldovasta?
“Sininen kirkko” oikeastaan ei olekaan kirkko vaan Mănăstirea Sfântul Teodor Tiron -luostari. Harmillista oli, että luostari oli remontissa eikä telineiden ympäröivänä niin komea kuin näkemissäni kuvissa. Onneksi sisätilat olivat vailla rakennustelineitä, sillä ne todella ovat upeat!
Illalla samassa paikassa, josta mielenosoitus alkoi, oli useita tv-ryhmiä, poliiseja tuplamäärä, mikrofoneja ja kovaäänisiä viritettynä sekä jollain tavalla odottava tunnelma, kun kävelimme ohi. Emme jääneet seuraamaan tilannetta, mutta suunnilleen tunnin kuluttua tästä saatoimme ravintolan televisiosta nähdä uutiskuvaa paikalta. Oli kulunut kaksi vuotta joistakin suurista mellakoista, joissa oli sytytetty tulipaloja, mellakkapoliisi hajottanut väkijoukkoja ilmeisen väkivalloin ja mitä muuta tilanteeseen liittyikään. Arkistokuva oli kuitenkin riittävän hurjaa, vaikka tarkemmin ei selvinnytkään, mitä silloin oli tapahtunut. Jotain näytettiin poltettavan samalla paikalla nytkin. Kovin mieluusti olin kilometrin päässä näköalaravintolassa poissa tapahtumapaikalta. Tuntui, kuin television mellakka-kaaos-kaikilla-ei-menekään-yhtä-hyvin-todellisuuskin olisi tullut liian iholle.
