Dalat laittoi omat reissuperiaatteeni koville

Dalat laittoi omat reissuperiaatteeni koville

Yksi matkustusperiaatteistani – jos minulla sellaisia ylipäätään on – on, että mikään kohde todella harvoin on huono, tylsä tai turha matkustettavaksi. On asennekysymys, viihtyykö. Kaikkialla on takuulla kivojakin asioita. Mutta kun melkein neljän kuukauden helteiden jälkeen lämpömittari näytti 22, satoi, puin päälle pitkät housut, ainoat mukana olleet, sukat ja umpikengät, hotellin seinät olivat pahviakin huonommat äänieristykseltään, naapurit kiljuivat käytävässä, aloimme jo laskea, kuinka kalliiksi tulisi vain häipyä. Turhan kallista, todettiin. Oli jäätävä. Dalat laittoi siis periaatteet koville. Jos nyt vain märisisin, että paskaa on, pilaisin itseltäni pitkän matkan viimeiset hetket, olihan Dalat viimeinen kohde ennen kotiinpaluuta, mutta myös reissukaverin loman. Oli pakko alkaa uskoa, että kaikki ”Dalat on ihana” -kommentit, joiden vuoksi kaupunkin olimme tulleet,  sittenkin olisivat totta.

Muutin asennetta. Päätin alkaa viihtyä. Ja hyvin kävi! En minä Dalatiin rakastunut. Mutta kun oli aika lähteä pois, mietin, että olisihan siellä vaikka päivän tai pari vielä ollut. En palaa, mutta sanoisin, että oikeastaan kaupunki ympäristöineen oli hyvinkin näkemisen arvoinen. Kolme yötä ja päivää oli hyvä.

Dalat

Dalat

Haaveet skootterin vuokrauksesta hylättiin. Liikaa liikennettä. Liian kaoottista. Mutta taksilla ajaminen oli halpaa. Kalleimmillaan saatiin monen tunnin ajeluihin ja odotteluihin menemään kyllä toista miljoonaa (reilut 40 euroa), mutta kaupungissa ajelu oli korkeintaan muutaman euron, vaikka olisi välillä odoteltukin.

Dalatin ympäristössä on ihania vesiputouksia. On uskomattoman kauniita temppeleitä mutta myös sellaisia, jotka näyttävät lähinnä teemapuistoilta. Koska Dalatin alueen  kansainvälinen turismi on vähäistä, on edelleen paikkoja, joissa ratsastetaan norsulla ja kamelilla. Ei ole riittävästi painetta lopettaa moista toimintaa, koska ehdottomasti suurin osa Dalatin turisteista on vietnamilaisia – ja kaikesta näkemästäni päätellen paikalliset eivät ole suurimpia eläinten ystäviä. Dalat on myös Vietnamin viinialuetta. Muualla maassa ei viiniä tehdä. Dalat on noin 1,5 kilometrin korkeudessa, joten ilmasto on selvästi esimerkiksi rannikkoa viileämpi. Viinihaukka löysi siis myös viinibaarin, eli Dalat alkoi muuttua koko ajan paremmaksi…  Oikeastaan tässä muistellessani onkin niin, että vietin Dalatissa oikeastaan aika mainiota aikaa.

Vaikka Dalat on täynnä hotelleja, keskusta vieri vieressä niitä, siellä on todella autenttinen fiilis. Markkinat päivällä ja illalla tuntuvat juuri siltä, että ne ovat paikallisia varten. Iltaisin kaupungin keskustan suuret portaat muuttuvat suureksi ulkoilmaravintolaksi miniatyyrikokoisine muovituoleineen ja katuruokamyyjineen. Löysimme joitain kivoja ravintoloita, mutta myös sellaisia, jotka eivät tarjonneet oikein elämyksiä. Ehdottomasti paras oli Ganesh, joka tarjoaa huippuhyvää intialaista. 

Dalat night market

Dalat night market

Dalat night market

Dalat night market

Näistä minä pidin Dalatissa:

Maailman ehkä merkillisin hostelli Crazy House

Crazy House on nähtävä, jollei sitten majoitu siinä. Melkeinpä harmittaa, ettei asuttu. Samaan hintaan olisi päässyt kuin paperiseinäiseen keskustahotelliin. Iltakuuteen asti turistit saavat pyöriä katsomassa tätä Gaudin erikoisuuksiakin moneen kertaan merkillisempää rakennelmaa pääsymaksua vastaan, mutta sen jälkeen se rauhoittuu kai majapaikaksi. Crazy Housessa on tunneleita, siltoja, onkaloita, mitä ikinä rakentaa taloonsa ihminen, joka haluaa saada aikaan erikoista.

Crazy House Dalat

Crazy House Dalat

Crazy House Dalat

Crazy House Dalat

Kaupunkikierros

Dalatin kaupunkialue ei ole kovin laaja, joten kaupunkikierros taksilla ei vie kovin kauan – riippuu tietenkin, mitä haluaa nähdä. Me halusimme nähdä pari temppeliä ja Vietnamin viimeisen kuninkaan kesäpalatsin. Kukkapuutarhat ja ranskalaiset korttelit olisivat myös olleet epäilemättä kiinnostavia, mutta jotenkin ne tuntuisivat kivemmilta kauniina kesäpäivänä. 

Ensimmäinen temppeli oli kaunis, seesteinen ja jollain tavalla herkkäkin. Paikalla ei ollu muita. Samassa pihapiirissä oli selvästi munkkien asuintiloja ja toisia uskonnon harjoittamiseen. Niiden näkeminen tuntui suorastaan tungettelevalta. Mutta Linh Quang Pagoda oli jotain ihan muuta. Sen sanotaan olevan Dalatin vanhin, mutta restauroidun monta kertaa, koska tuhoutui esimerkiksi Vietnamin sodassa. Mutta ei siitä tullut temppeliolo ollenkaan, vaikka sillä ihan kauniitakin rakennuksia oli: pihapiiri oli kuin teemapuisto värikkäine lohikäärmeineen. 

Dalat

Dalat

Linh Quang Pagoda

Linh Quang Pagoda

Bao Dai's Summer Palace

Viimeisen kuninkaan palatsilta odotin jotain muuta. Luksusta, kimallusta ja kuninkaallista fiilistä siitä ei oikein irronnut.

Bao Dai's Summer Palace

Bao Dai's Summer Palace

Historiallinen juna

Dalatin vanha rautatieasema ja vanhat, kunnostetut junat ovat yksi nähtävyys. Asemalaiturilla parveilee ihan hulluna väkeä vain saadakseen ottaa itsestään kuvia kauniin junan vierellä. Kun junan oli aika lähteä, suuri osa häipyi paikalta ja me lipun ostaneet kapusimme junaan. Näkymät eivät reitin varrella olleet oikeastaan kovin kummoiset, mutta parinkymmenen minuutin junamatkan päässä Trai Matissa on ihan näkemisen arvoinen – mutta jokseenkin aika tehokkaasti kaupallistettu – Linh Phuoc Pagoda. Parin tunnin retki oli ykkösluokassakin superhalpa, joten kyllä se tehdä kannattaa.

Dalat historical train

Dalat historical train

Linh Phuoc Pagoda

Linh Phuoc Pagoda

Linh Phuoc Pagoda

Pongour Waterfall

Dalatin ympäristössä on muutamia vesiputouksia, joista osaa voin suositella ja toisista kehotan pysymään kaukana. Me pidimme eniten Pongour Waterfallista, joka sijaitsee 45 kilometrin päässä Dalatista. Olen nähnyt kuvia, joissa se virtaa paljon vuolaampana, mutta kaunis se nytkin oli. Tätä pitäisin ihan parhaana piknik-paikkana, jos ymmärtäisi ottaa eväät mukaan. Jotain pientä myytiin kyllä putouksen luonakin. Varsinkin juotavalle oli kuumassa ja kosteassa tarvetta. Vähän kaukaisemman sijaintinsa vuoksi Pongour Waterfall oli rauhallinen. Siellä oli vain joitain satunnaisia turisteja lisäksemme.

Pongour Waterfall

Pongour Waterfall

Datanla Falls

Datanla on vesiputouksista lähinnä kaupunkia, vain viitisen kilometriä keskustasta. Siellä voi ajella kaapeliradalla tai vuoristoratatyyppisellä ratkaisulla. Datanlassa on myös kaikenlaisia vesiurheiluaktiviteetteja, mutta se sopii vähemmän extremetyypeille myös. Alue näytti kartassa aika suurelta, kuin putouksia olisi vuoren rinteellä ikään kuin useassa kerroksessa. Epävakaisen ja sateisenkin sään vuoksi oma kierroksemme jäi vähän vajaaksi. Ei Datanlassa oikein muutenkaan päässyt luontofiilikseen, koska turisteja oli armotta liikaa minun makuuni.  

Datanla Falls

Datanla Falls

Datanla Falls

Vältä Prenn Fallsia 

Prenn Fallsille menoa kadun. Itse putous on pieni, ihan nätti toki. Mutta koska se on kovin lähellä Dalatia, sinne menevät kaikki bussilastilliset turisteja, mikä taas on päätetty valjastaa sellaiselle turismille, josta en pidä: elefantti- ja ties millä muilla eläimillä ratsastusta on tarjolla. Olimme siellä ehkä vartin. Suurin osa tästäkin ajassa meni selvittäessä, saisiko valkoviiniä ostettua kylmänä. Ei saanut. Mentiin viinibaarin. 

Prenn Falls

Truc Lam Pagoda

Truc Lam Pagoda itsessään ei ole mitenkään erityinen. Nättihän tuo on, mutta ei erotu edukseen Dalatin muista pagodoista. Mitään upeaa temppeliä ei ole, mutta kaapelirata pagodalle on minusta tärkein syy, miksi sinne kannattaa mennä. Jos istuu kaapeliradalla mennen tullen eri puolella koppia, voi toiseen suuntaan mennessä ihailla näkymää yli Dalatin, toiseen suuntaan vihreyttä silmänkantamattomiin. 

Dalat

Dalat

Truc Lam Pagoda

Paljon olisi jäänyt näkemättä, jos olisin päätynyt vain hotellihuoneeseen mököttämään kurjaa kohdevalintaani. Eihän Dalat ollut alkuunkaan kurja. Edelleen siis voin ylpeänä seistä periaatteeni takana: lähes jokainen kohde on menemisen arvoinen, lähes kaikkialla on myös kivoja asioita. Dalatissa niitä oli oikeastaan aika paljon, ja paljon jäi näkemättäkin. 

Next Post:
Previous Post:
There are 13 comments for this article
  1. Anna-Katri / Adalmina’s Adventures at 08:36

    Muistankin, että nuo matkasi viimeiset päivät olivat alkuun kaikkea muuta mitä olisi loppulomalta toivonut! Onneksi se on osittain asenteesta kiinni, jääkö märehtimään vai yrittääkö ottaa ilon irti siitä mitä on tarjolla. Paljon olet kyllä kerennyt sielläkin näkemään! 🙂
    Anna-Katri / Adalmina’s Adventures recently posted…Maailman kauneimmat auringonlaskutMy Profile

    • Annika Author at 11:28

      Olin kyllä ihan rikki ensimmäisenä päivänä Dalatissa. Se ei yhtään vastannut odotuksiani. Mutta todellakin oli asennekysymys, halusinko pilata viimeiset reissupäivät vai tehdä niistä mukavat. Mukavuuteen kun kuitenkin oli kaikki edellytykset.

  2. Hyvää matkaa jatkossakin at 18:31

    Grazy house toimi hyvin jo ennen pikku pikku ”maailmanmatkaajia” nähty ja koettu 8/90-luvulla – vain ja ainoastaan Gaudi faneille.
    Dalatin temppelit on yksi suuri ”kusetus”, kas temppelissä tavattu ”munkkiopas” oli ollut NOKIAn palveluksessa (ihan Suomessa) ja kertoi jo tuolloin mistä koko hommassa kysymys! (Hän mm. kieltäytyi uuden kotinsa ”siunauksesta” = pelkkää rahastusta sanoi hän ja kertoi, että porttien sulkeutuessa ne ”munkit” ajelee ehkä parhaimmilla ajoneuvoilla, mitä löytyy koko maasta -uskoin ja uskon). Kohdattiin Porvoossa ”Sinnessä” ja ajattelin, että jokin matkustamisestasi avautui -päätä itse. Mukavaa matkaa jatkossakin maailmalle, kas sehän on nykyään helppoa ja EI niin kallista- vai?

    • Annika Author at 11:23

      Hei, olen lukenut kommenttisi monta kertaa enkä oikein saa kiinni, mitä haluat sanoa. Sinnessä en tavannut tietääkseni kuin ravintolan henkilökuntaa, ja heidän kanssaan puhuimme ruoasta, emme matkailusta. Kiva, että olet nähnyt Crazy Housen jo kymmeniä vuosia sitten. Ja matkailun hinnasta, että ei se minusta tosiaan ole nykyään kovin kallista, riippuu tietenkin valinnoista. Saahan siihen menemään ihan rajattomasti rahaa halutessaan.

  3. Katariina at 12:15

    Kuvasi tuolta ovat ainakin houkuttelevia eli niiden perusteella Dalat näyttää kiinnostavalta kohteelta. Vesiputousfani tykkäisi takuulla noista lähialueen putoksista kovasti myös. Ja Crazy House on, noh, erikoinen 🙂 Mutta saan kyllä kiinni sun fiiliksestä, että joku paikka ei vaan jotenkaan luonnostaan sykähdytä. Upeaa, että sait asenteen muutettua ja reissun viimeisistä päivistä jäi hyvät muistot. Itselle on käynyt majoituspaikkojen suhteen pari kertaa niin, että varattu majoitus (tai alue jolla majapaikka sijaitsee) ei vaan tunnu yhtään hyvältä ja loma tuntuu kaatuvan siihen. Kertaalleen tuollaisessa tilanteessa vaihdettiin majoitusta saman kaupungin sisällä alueelta toisella, ja jo nousi fiilis. Lompakko ei tosin kiittänyt, mutta ainakin oli hyvä reissu 🙂
    Katariina recently posted…Blyde River Canyon: Toisenlaista Etelä-Afrikkaa Krugerin jälkeenMy Profile

    • Annika Author at 13:05

      Minulle tulee tällainen tunne aika harvoin. Mutta jokin Dalatissa kertakaikkiaan tökki. Luultavasti viileä sää ja se, että koska olin kuullut niin monta ”Dalat on ihana” -kommenttia, odotin minunkin rakastuvan siihen heti. Ja kun näin ei käynyt, olin valmis luovuttamaan heti. Me laskettiin, että lennot muualle ja majoitus olisi tehnyt noin 400-500 euroa. Se tuntui liialta. Majoitusta oltiin myös jo vaihtamassa, mutta kun mielialat kohenivat, myös majapaikka alkoi muuttua ihan kelvollisiksi. Niin paljon on kiinni lopulta itsestä ja omasta asenteesta. Lopulta viihdyttiin oikeastaan aika hyvin. 🙂

  4. VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA at 22:27

    Nyt oli kyllä erikoisin hotelli, mutta samalla myös rumin – ainakin ulkoa. Voisi olla ihan mielenkiintoista nukkua tuolla.

    Mua harmitti ihan todella paljon, että en ole päässyt Dalatiin. Sen jälkeen melkein kaikki must see -paikat Vietnamissa olisi nähty. Toisaalta, jääpähän hyvä syy tulla Vietnamiin kolmannen kerran.

    • Annika Author at 09:46

      Minulla on Sapa jäänyt näkemättä. Jonkinlainen pieni trekkaus siellä kiinnostaisi. Muuten olen neljässä kerrassa nähnyt Vietnamia aika kattavasti. Dalat ei lukeudu minusta kiinnostavimpiin, mutta oli sielläkin vaikka mitä tekemistä ja fiilistelyä. Esimerkiksi Crazy House oli melkolailla pysäyttävä. 🙂

  5. Terhi/Fammomatkalla.fi at 18:42

    En ole koskaan älynnyt haluta Dalatiin, mutta WHY NOT. Ihan mielenkiintoisen näköistä, ihan varmasti saisin tuolla kolme päivää kulumaan. Viihtyminen on todellakin asenteesta kiinni. Tuo Grazy House on ihanan kreisin näköinen, varmasti kävisin katsomassa.
    Terhi/Fammomatkalla.fi recently posted…10 matkakuvaa-haaste IIMy Profile

    • Annika Author at 19:33

      Minä aloin haluta, kun sitä minulle useampi blogin lukija suositteli. Vaikka alkuun olin sitä mieltä, että aivan umpisurkea mesta, oli tämäkin älyttömän hyvä oppi taas siitä, että omalla asenteella todella on merkitystä ja että ihan turha on märistä, jollei ole ees yrittänyt viihtyä. 🙂

  6. Anne | Metallia Matkassa at 07:50

    Mua ei jostain syystä ole kiinnostanut Vietnam ollenkaan. Näiden kuvien ja kertomasi perusteella menen varmaan jatkossakin muualle – vesiputouksia ja temppeleitä löytyy muualtakin Aasiasta.. Kaikki paikat ei vain sytytä, eikä niitä mielestäni ole pakko saada väkisin tehtyä (itselle) mielenkiintoisiksi, vaikka toki jokaisella on varmasti jotakin tarjottavaa.
    Anne | Metallia Matkassa recently posted…Lentoyhtiökokemus: LOT Polish AirlinesMy Profile

    • Annika Author at 10:01

      Kyllä minä mieluummin yritän tehdä paikasta itselleni mielenkiintoisen kuin märisen, että tyhmää on. Jos siis olen paikalle mennyt. Olen ollut Vietnamissa neljä kertaa ja kohdannut myös ei niin mielenkiintoisia paikkoja, koska olen ehtinyt nähdä niin monipuolisesti maata. Dalat ei ollenkaan ollut kiinnostavimmista päästä. Vietnam on tarjonnut myös todella hienoja kokemuksia, kuten Hanoi, Halong Bay, Hoi An jne. Eli ennen kuin teet lopullista ratkaisua olla menemättä, selaile ihmeessä vaikka mun muita juttuja. Toisaalta onneksi mihinkään ei ole pakko mennä, jollei yhtään kiinnosta.

  7. Stacy Siivonen at 21:21

    Minulle Karjalan tasavalta ja siellä erityisesti Aunuksenkaupunki osoittautuivat haasteeksi pitää tuota periaatetta eräänä marraskuuna. Karjalan tasavallassa on muutenkin haastetta ja marraskuussa eritoten. Rupesi vain huvittamaan se, etteivät katuvalot ”ylety” maahan.
    Stacy Siivonen recently posted…Elokuvia, Rajaporttia ja JämijärveäMy Profile

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge