Cafe Postres on ulkoapäin kuin koru vanhassa porvoolaisessa talossa vanhan kaupungin sydämessä. Sen valot paloivat houkuttelevasti vielä illalla, sisällä näkyi joku sulkemisajan jälkeenkin töissä, ja minun teki mieleni mennä kiskomaan oven rivasta ja pyytää päästämään minut sisälle. Mutta oli odotettava aamuun.
Vähän jälkeen yhdeksän kahvilan juuri avauduttua oli vielä hiljaista. Oli mahdollista kulkea ympäriinsä, ihailla kahvilan kauneutta ja ottaa kuvia muita asiakkaita tarpeettomasti häiritsemättä. Tuli räiskyi kodikkaasti takassa, taaemmassa huoneessa vanhan hellan päällä paloivat kynttilät. Tuntui kodikkaalta, näytti kauniilta.
Suvi-Maria Silvolan suunnittelema sisustus on moderni ja valoisa. Myyntitiskiä ei ole, vaan jokainen asiakas toivotetaan tervetulleeksi ja hänen kanssaan kommunikoidaan: saisiko olla aamiaista noutopöydästä vai pikkusuolaista tai herkkuja kahvin kanssa. Kuten yksi omistajista, Heidi Wirgentius, sanoikin, Cafe Postresissa halutaan, että asiakas tuntisi kuin tulisi heidän olohuoneeseensa.
Cafe Postresissa on panostettu pieniin yksityiskohtiin, joilla se erottuu muista. Hyviä kahviloitahan on maailma täynnä, mutta jotenkin on tehtävä vaikutus. Ainakin minä viehätyin vaikkapa Leena Kouhian suunnittelemista keramiikka-astioista, jotka eroavat perinteisistä tasalaatuisista arabioista. Ystäväni sanoi kahvikuppia melkeinpä terapeuttiseksi. Sen lämpimästä muhkuraisesta kyljestä tuntui hyvältä pitää kaksin käsin kiinni.
Mutta eipä kahvila vain korealla ulkonäöllä pärjää. Aamupala-brunssia tarjoillaan viikonloppuna molempina päivinä (tarkemmat aukioloajat vaikkapa Cafe Postresin Facebook-sivulta). Olin kuullut Porvoossa asuvalta työkaveriltani, että joka kerta on aina jotain erilaista, koska kaikki tehdään itse ja mahdollisimman luonnonmukaisista raaka-aineista. Näissä arvoissa on Cafe Postresin sydän. Aika ihana ajatus on esimerkiksi yli satavuotias juuri, johon leivät leivotaan. Ja kun kävelee ravintolasalin takaosaan, voi käydä avokeittiössä uuninluukun takana haistelemassa paistuvan leivän tuoksua.
Cafe Postresin tarina alkoi vuosia sitten Helsingistä. Ravintola sai silloin Michelin-tähdenkin, mikä kertonee sen laadusta. Vaikutti, että samalla asenteella on jatkettu Porvoossa. Ainakin minä sain Michelin-tähden arvoisen aamiaisen, jolle tiedän meneväni toistekin. Ei ole 50 kilometriä tässä tapauksessa liioiteltu matka ajella hyvän ruoan perään. Aamiais-brunssin hinta on laatuunsa nähden todella kohtuullinen (17,50 euroa). Jos haluaa peruskahvin sijaan erikoiskahvin, tulee hintaa euron verran lisää, ja jos on tyttöjen irrottelumatkalla, kuten me olimme, ehkä sinäkin aloitat aamusi vielä kivemmin mimosalla (5,50 e). Tai jos et ole tyttöjen reissussa, ehkä otat sen kuitenkin?
Kun googlailin juttuja Cafe Postresista, aika usein osui silmiini sanapari tarte tatin. Se on kuulemma peruja jo Helsingin ajoilta ja kahvilan kuuluisin tuote. Se jäi tällä reissulla testaamatta, kuten aika moni muukin tuote, joita kahvilasta saa noutopöydän ulkopuolelta. Ehkä näissäkin on jo pari syytä palata Porvooseen?
Koko Porvoon irti arjesta -vuorokautemme on luettavissa täältä.
Yhteistyössä Cafe Postresin kanssa
