Braga – pohjoisen Portugalin musta hevonen

Toki Porto on pohjoisen Portugalin ykköskohde, mutta eipä Braga sille paljon häviä. Braga on pienempi, mutta silläkin on kävelykeskustansa, aurinkoiset terassinsa, kaakelipintaiset talonsa, ostoskatunsa, hurmaava kirjakauppansa ja oikeastaan myös yksi pakko käydä katsomassa -nähtävyys, jos yhtään tykkää kirkoista tai kauniista puutarhoista tai pömpööseistä portaikoista.

Bom Jesus de Monte ja merkillinen juna

Jos ikinä etsit Bragaa netistä, yleisin kuva on korkeasta portaikosta, jonka yläpäässä on kirkko. Portaat on koristeltu pylväillä, ja kirkko tuntuu olevan jossain tosi korkealla. Tietenkin kuvissa poseeraa joku onnellinen turisti – kuten tällä kertaa minä. Kirkko itsessään on muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolella, mutta koska minulla oli auto, pääsin sinne helpolla. Jätin auton parkkipaikalle ja menin ylös yhdellä merkillisimmistä junavirityksistä ikinä. Vaunuja on kaksi. Alaspäin tulevan säiliö täytetään vedellä. Koska se on alas vieriessään niin painava, se vetää omalla painollaan ylös naapuriraiteen junan. Matkalla alas siitä valuu vedet ulos. Ja sitten taas ylhäällä täytetään toinen, joka vetää vuorostaan.

Ylhäällä on kirkko ja pari hotellia. Vähän ehkä harmittelin, etten ollut ottanut majoitusta sieltä. Olihan keskusta-asumisessa omat hyvät puolensa, mutta ylhäällä oli ihanan rauhoittavaa. Kirkon ympäristössä oli huvimajoja ja takana pieni järvi, jossa voi kesäpäivinä soudella. Pienien kappeleiden oviristikoiden läpi saattoi katsella täyskokoisten patsaiden muodostamia kuvaelmia Jeesuksen vaiheista. Ei tarvitse olla uskovainen päästäkseen seesteiseen tunnelmaan täällä.

Braga on nähty päivässä. Olin itse lomani viimeiset 1,5 päivää ja kaksi yötä, ja se tuntui sopivalta. Sää oli vähän viilennyt, mutta auringossa oli silti voimakasta kevään tuntua, vaikka paikallisille 15 astetta oli vielä talvi. Keskusaukion tanssivan suihkulähteen luona tuntui melkeinpä kesältä, salaattilounas sen kupeessa terassilla vielä enemmän. Bom Jesusin jälkeen en enää etsinyt mitään erityistä, kuljeskelin vain ympäriinsä kävelykeskustassa ja sen liepeillä. Vähän siellä ja täällä oli aina jotain kaunista: taloja, kirkkoja, aukioita, koristeellisia fasadeja, kaakeliseiniä, yksityiskohtia.

Keskusaukiolta lähti pari hyvää ostoskatua. Suuremmalla innostuin itsekin shoppailemaan. Avenida Centralilla taas on Bragan vastine Portossa olevalle Lellon kirjakaupalle, jonka esittelin tässä jutussa. Ei 100th page ollut ollenkaan samanlainen, mutta kahviloineen hyvinkin viihtyisä. Siellä oli pieni hylly myös portugalilaista kirjallisuutta käännettynä englanniksi. Ihan keskustassa on myös Santa Barbaran puisto, jossa paikallisetkin kävivät lounasaikaan istuksimassa auringossa. Puistossa oli jotenkin muinainen fiilis.

Vanhan keskustan tärkein nähtävyys on katedraali Santa Maria de Braga. Se oli korttelin päässä hotelliltani, mutta myönnän, etten mennyt sisään pääsymaksun vuoksi. Lähes aina annan kirkoissa lahjoituksen, sytytän kynttilän isälle, mutta en mielelläni maksa sisäänpääsystä. Halusin toisaalta myös jättää Bom Jesuksen matkan viimeiseksi kirkoksi, koska siitä jäi niin hyvä tunne. Kesällä kirkon edusta on varmasti vilkas, koska siinä on lukuisia pieniä ravintoloita terasseineen, mutta helmikuun varjossa oli vielä viileää.

Braga oli hyvä kokemus. Siellä minun oli helpompi syödäkin kuin muualla (kerroin aiemmin, että yksin syömisen ja löytymättömien ravintoloiden vuoksi olin aika vähällä ruoalla alkumatkan). Kaupunki tuntui niin aidolta. Siellä ei ollut turistimassoja. Tuntui, että olin keskellä tavallisten portugalilaisten ihmisten arkea, en turistijoukon jatkona. Sanoin otsikossa Bragan olleen musta hevonen. Kyllä sekin vain sydämeeni ratsasti.