Jotenkin kävi niin, että päädyin viettämään vajaan neljän kuukauden reissustani kuukauden Malesiassa ja siitä kolmisen viikkoa Borneolla. Mikä etten olisi viihtynyt pidempäänkin. Hurjan paljon jäi kohteita, joihin olisin mielelläni vielä mennyt. Mutta Instaan huomasin jakaneeni ehkäpä eniten auringonlaskuja. Olin ehkä kaivannut niitä arjessa niin paljon. Osa oli kauniita, osa upeita – joitain sanoisin ehkä unohtumattomiksi.
Tässä siis TOP7-auringonlaskua Borneolta – mikä on sinun suosikkisi?
SIJA 7
Tämä on aika perinteinen. Seisoskelen huoneeni parvekkeella Kota Kinabalussa ja odotan, että aurinko laskisi. Mutta on pilvistä. Saan silti vangittua muutaman säteen. Odotan taivaan värjäytymistä oranssiksi, punaiseksi, keltaiseksi, minkä vain väriseksi, mutta sitä ei tapahdu. Mustat pilvet hallitsevat maisemaa. Mutta pidän noista säteistä. Ei mikään muu valo näytä tuolta.
SIJA 6
Tämä on samasta paikasta, samalta illalta. On auringon viimeisten säteiden aika. Auringon silta tuntuu yltävän parvekkeelleni asti. Tällaisissa auringonlaskuissa on jotain maagista. Oli jännä katsoa parvekkeelta, miten alhaalla uima-altaalla satoi samaan aikaan. Porukka oli kuvaamassa auringonlaskua sateenvarjojen suojissa. Vielä jos joku kertoisi, mistä nuo häiritsevät sininen ja punainen läikkä tulevat kuvaan. Melkein pilaavat tunnelman.
SIJA 5
Paikka on Santubong lähellä Kuchingia Sarawakin puolella Borneota. Santubongissa ei ole varsinaisesti uimarantoja, mutta siellä on sukeltajille nähtävää, vaikkapa erilaisia hylkyjä. Ja on siellä aika kivannäköiset auringonlaskutkin. Suolaisessa merivedessä kasvavat puut jaksavat ihmettyttää aina. Erityisesti pidän tästä juuri siksi, ettei ole vain aavaa merta ja aurinko.
SIJA 4
Tapasin ystävää parin vuoden jälkeen. Hän tiesi parhaan auringonlaskupaikan Kota Kinabalussa. Silloin taivas todella värjäytyi keltaiseksi. Illan kosteassa kuumuudessa viinilasitkin hikoilivat.
SIJA 3
Tämäkin on Santubongista, mutta tällä kertaa Permai Rainforest Resortin pieneltä rannalta. Naapurin lähes aavemaisen autiosta hotellista sai ostettua pullon (aika pahaa) valkoviiniä, mutta oli se mukava lisä tälle maisemalle ja auringonlaskulle. Santubong on verraton paikka nähdä myös delfiinejä ja krokotiileja (ei kyllä auringonlaskussa).
SIJA 2
Hibiscus Beach Retreatissa oltiin rannalla vain minä, saksalainen pariskunta ja tämä auringonlasku. Toivoinhan minä vähän pilvettömämpää taivasta, mutta kaikkea ei voi saada. Täydellisessä paikassa kai voi olla jotain luonnon omaa epätäydellisyyttä. On kuvassa jotain muutakin kovin epätäydellistä, mutta ei siitä sen enempää.
Tässä se on: Borneon kaunein auringonlasku.
Tämä on Miristä, Sarawakista. Kävelin ensimmäisenä iltana vain ehkä sata metriä hotellin ovelta, ja siinä ne olivat, oranssina loistavat taivas ja joki. Päivänvalossa joki on likaisen ruskea, mutta laskeva aurinko tekee ihmeitä. Väreissä on jotain afrikkalaisen oranssia. Veneilijäkin osui siihen ihan kuin vain minun valokuvaani varten.
Kun tämä postaus on julki, lentelen jossain Kuala Lumpurin ja Bangkokin välillä kohti Myanmaria. Pysyhän kuulolla seurailemalla vaikka Facebookissa, Instagramissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovin’issa.
– –
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jota emännöin Muru Mou – ja Skimbaco-blogien kanssa. Muista osallistuessasi linkittää emäntäblogeihin ja mainita postauksesi olevan osa IGTT-kampanjaa. Jos bloggaat ja et ole osallistunut vielä omilla reissujutuillasi, klikkaa tästä kuukausittaisen uutiskirjeen tilaajaksi ja pysyt kuulolla, mikä IGTravelThursday on.
24 comments
Suosikit kuvista 2 ja 6. Todella kauniit auringonlaskuhetket. Niitä ja aamuhetkiä on ihana lomalla bongailla!
Minulle aamu-unisena aamuhetket vaikeita. Olen nyt Baganissa. Täällä yritän jaksaa nousta katsomaan aamun nousua temppeleiden yllä.
Tuo sijalle 2 päässyt kuva on aivan mieletön, nuo taustalla olevat pilvethän tekevät siitä entistä kauniimman! <3 Tosin kaikki kuvat ovat kauniita, ei kai huonoa auringonlaskua voi ollakaan. Ja parasta niissä on se, että ne tulevat joka ilta (jos ei nyt Suomen valoisia kesäöitä ei tässä huomioida). Mahtavia reissuhetkiä – ja auringonlaskuja!
Huono auringonlasku on kai se, missä aurinkoa ei näy. Eilen kävi vähän silleen. Varta vasten matkattiin katsomaan yhtä siltaa auringonlaskussa, mutta oli lopulta niin pilvistä, että koko maisema muuttui vain ensin hämäräksi ja sitten pimeäksi. Pari päivää aiemmin näky oli ollut maaginen. Mutta sellainen on luonto.
Sielu lepää näissä kuvissa!!
Sielu on levännyt myös noissa paikoissa. <3
Hieno idea! Sait kuviin mukavasti vaihtelua erilaisilla asetelmilla ja taustoilla. Meidän kierroksella parhaat auringonlaskut oli Fijillä, mutta siäkin oli useimpina iltoina hiukan liian pilvistä – jotain sentään: https://flic.kr/p/RiZP6q ^^
Tausta ja asetelma on väkisin erilainen – onhan jokainen iltahetki myös erilainen. Epäilemättä upeita auringonlaskuja Fijillä. Aina ei tarvita edes eksotiikkaa. Yhdet upeimmista kuvista saattavat olla vaikka Helsingistä.
Tosi hienoja kuvia – varsinkin viimeinen on huikea! Yleensä en kauheasti välitä viinilasikuvista, mutta tuosta nelosesta kyllä välittyy tunnelma ja lämpö. Voi tuntea sen kuumuuden ja kosteuden kuvan kauttakin.
Viinilasikuvat puhuttelevat minua kyllä – koska pidän viinistä ja toisaalta, jos sillä lasilla on kiva tausta ja siinä samassa välittyy tunnelma muustakin kuin siitä, että nyt minä juon tässä nyt hienoa sampanjaa, harmittaako sinua. 🙂 Tuossa omassa kuvassani minulle tärkeintä oli ystävyys ja hetken jakaminen toisen kanssa. Sehän ei varsinaiksesti kuvasta näy, mutta ihanaa, että siitä voi tuntea katsoja jotain muuta.
Kaunein näistä on minunkin mielestäni ykkönen! Ja Afrikka tuli minullekin kuvasta mieleen 🙂
Olen käynyt Kota Kinabalussa kolmesti, mutta kertaakaan en ole meren rantaan saakka päässyt. Viimeisimmällä kerralla vietin kaupungissa viikon, mutta Mt Kinabalulle kiipeämisen jälkeen jalat olivat niin kipeät, että päivät kuluivat vain hostellin ympäristössä kun en kauemmaksi päässyt kävelemään. Läheinen elokuvateatteri tuli hyvin tutuksi!
Borneolla voisi ajatella tekevän muuta kuin menevän leffaan, mutta ymmärrän täydellisesti, jos olet vuoren valloittanut! Kota Kinabalun rannat eivät ole kyllä oikein mistään kotoisin. Hotellin rannassa oli lähinnä kiellettyä uida, koska meduusat. Saarilla kiinalais- ja korealaismeininki vei kaiken ilon pois periaatteessa ihan näteistä paikoista. Että sen puoleen tappiosi jäänyt aika vähäiseksi.
Vaikka aurinko laskee joka ilta, on auringonlaskuissa silti aina jotain maagista. Eivät ne koskaan ihan samalta näytä – kuten vaikka nämä sun kuvat todistavat. Tuo ykkössijan kuva on ehkä kaikista upein, vaikka missään ei valittamista olekaan. Mutta parhaita auringonlaskuja ovat ne, jotka tuntuvat värjäävän koko maailman, ei pelkästään taivasta. Tuo puiden lomaan laskeva aurinko on myös valloittava. Vaikka joskus on ihana vangita kuvaan se koko auringon värjäämä aukeus, toisinaan pieni lisä maisemaan tuo kivaa vaihtelua kuviin 🙂
Nimenomaan, kun koko sen hetkinen oma todellisuus on auringonlaskun värinen! Kuvat tosiaan kaikki samalta saarelta, mutta värit esimerkiksi todella erilaisia. Minä löysin auringonlaskt vasta pari vuotta sitten. Siihen asti se todella vain laski joka ilta. Silloin piti Réunionilla kellon tarkasti olla rannalla joka ilta, ettei yksikään auringonlasku menisi ohi. Siitä asti olen sitten niistä innostunut.
Auringonlaskut on kyllä reissujen parasta antia. Se jotenkin klousaa päivän. Ja sitä katsellessa voi fiilistellä muutenkin elämää. Mä jäin miettimään tuota, että täydellisessä paikassa voi olla luonnon omaa epätäydellisyyttä. Ja niin se mun mielestä on. Usein muutenkin epätäydellisyys on kiinnostavampaa.
Varsinkin nyt noita auringonlaskuja on ikävä, kun eihän täällä Suomessa edes laske aurinko. 😉
Luonnon omalla epätäydellisyydellä yritin itseironisesti tarkoittaa ihan vain itseäni, kun piti oma keho kuvaan tunkea. 🙂
Totta, Suomessa ei vissiin vieläkään oikein tunnu kesältä, mutta valon määrä ei ole siitä riippuvainen. Keskiyön aurinkoa kun yrittää reissussa ulkomaalaisille selittää, se tuntuu ihan mahdottomalta, kun vaikkapa Kaakkois-Aasiassa pimeä tulee aina jokseenkin samaan aikaan. Vuodenaikojen muutoksen huomaa parhaiten sademäärästä, ei edes lämpömittarista.
No kyllähän tuo viimeinen on ihan mieletön! Mutta pidin myös paljon tuosta, missä on nuo viinilasit 🙂
Auringonlaskut ovat siitä jänniä, että samassakin paikassa, perättäisinä iltoina, voi näyttää ihan erilaiselta. Enpä osannut mitenkään odottaa viimeisen kuvan kaltaista, kun vain lähdin ulos etsimään illallista.
Kauniita kuvia kaikki! Tosin auringonlaskusta ei ole vaikea saada hyvää kuvaa, vaikka taivas olisikin vähän harmaa. Mä kävin Malesiassa kolme vuotta sitten, ja miettisin myös Borneossa käyntiä. Aika (ja rahat) eivät kuitenkaan riittäneet, mutta Borneo löytyy aika korkealta bucket listalla.
Borneo on pääsääntöisesti suomalaismatkailijalle aika edullinen, ja sisäiset lennot muutamia kymppejä. Niin paljon jäi tälläkin kertaa näkemättä, että taidan palata vielä.
Kyllähän tuo ykkönen on oikealla paikallaan – upea kuva!. Toinen suosikkini oli nro 6, koska siinä on sellaista maisemaa, mitä harvoin tulee nähtyä. Jotenkin Borneo itselle tuo mieleen se, että tuollaistakin maisemaa sieltä löytyisi. Borneo olisi varmasti mielenkiintoinen kohde tulevaisuuden lomareissuille.
Minusta on tullut ihan Borneo-fani. Tämä oli nyt toinen kerta. Ensimmäisellä kerralla olin vain muutaman päivän, nyt kolme viikoa. Kyllä toinen mokoma pitäisi vielä päästä. Borneon juttu on luonto, sademetsät lähinnä ja luolat ja mitä siellä nyt onkaan. Se, että tässä on vain rantoja, ei oikeastaan kuvaa kovin paljon itse Borneota. Mutta rannalla on usein komeimmat auringonlaskut. 🙂
Kaunista! Kun olimme muutama vuosi sitten lomalla Filippiineillä, oli Borneo meillä toinen vaihtoehto. Se jäi vielä odottamaan vuoroaan, mutta onneksi on aina uusia paikkoja missä käydä 🙂 Pilvet tuovat kivoja sävyeroja auringonlaskuihin, siinä mielessä ne eivät ole yhtään hassumpia, jos eivät sitten pimennä koko taivasta 🙂
Borneosta on tullut mun suosikkeja. Kahdesti olen ollut, ja paljon on vielä sellaista, mitä haluaisin nähdä. Siellä on aika edullista esimerkiksi lentää, ja välimatkat aika usein vaativat sitä. Muutenkin helppo kohde. Ja onhan noissa auringonlaskuissakin tietty vähän syytä mennä. 🙂