Aina yhtä lumoava, kaoottinen ja yllättävä – New York

Kunpa voisin kertoa tehneeni jotain amazing fabulous, mutta en voi. Niin paljon kuin New Yorkista pidänkin, kulunut vuorokausi on ollut verrattain arkinen. Tulimme kaupunkiin myöhään eilisiltana, kävimme korttelin päässä iltapalaostoksilla, ja tänään päivä vain kului johonkin. Mies pääsi omaan paratiisiinsa, kameraliikkeeseen, ostimme liput Oopperan kummitukseen ja Stompiin (Kävimme myös katsomassa sen, nyt toista kertaa täällä, ja yhtä loistava oli kuin ennenkin. Yleisön käytös sen sijaan oli suomalaisittain ajatellen tyrmistyttävää. Kun vislaaminen ei enää riitä, aletaan haukkua kuin koirat.), kävelimme ympäriinsä, kävimme pitelemässä sadetta Bloomingdalesilla.

Olen täällä kolmatta kertaa, ja kaikki on jokseenkin yhtä hämmästyttävää kuin ennenkin. Olen ottanut nyt kolmasti suunnilleen samanlaisia kuvia esimerkiksi Times Squarelta, mutta aina vain paikka tuntuu yhtä kuvaukselliselta. Sama juttu on pilvenpiirtäjien kanssa. Katunäkymä vain on niin vangitseva. Kaupungin monimuotoisuus on minusta valloittavaa. Times Squaren mainosvalojen jälkeen oli hauska katsella monikulttuurista East Villagea Orpheum Theatren (Stomp) lähistöllä. 

Päivän parhaat naurut sain delissä, johon pysähdyimme nestetasapainoa korjaamaan. Myyjä katsoi mieheni olutpulloa kysyvästi. “This is alcohol?” Niin, oluttahan tuo. “Do you have an ID?” Eihän tuo ole kuin muutaman vuoden päälle neljänkymmenen…